Edellinen viikonloppu keikautti rytmin pahasti nurinniskoin. Koitin maanatain vastaisena yönä kääntää rytmiä vetämällä 4 kuppia kahvia, 2 batteria ja tietenkin  säädyttömällä määrällä karkkia. tarkoitus oli valvoa maanatai ja mennä nukkumaan ajoissa. Ei apua. Nukahdin maanantaiaamuna kello 11 maissa ja heräsin ilta seiskalta raatona. Seuraava yö sujuikin mukavasti levyn sanoituksia viilaillessa ja muutamaa biittiä säätäessä. Menin tiistaina keikkapäivän aamuna 10 maissa nukkumaan ja heräsin lukemaan kirjaa viideltä illalla. Päällä tietenkin vakava jetlagi.

Kännykkäliittymäni oli ollut paripäivää suljettuna maksamattoman laskun takia, joten en ollut voinut sopia aikataulusta ja niinpä pamahdin Bellyyn puoli kahdeksalta tekemään saundtsekkiä. Paikka oli suht tyhjä vielä kahdeksalta jolloin bileet virallisesti alkoivat. Kävin rauhoittumassa ja hoitamassa jetlagiani Manskun Iguanassa huitaisten naamariini muutaman ilopikarin lisäksi puoli litraa colaa ja majesteettisen entsillaadas-aterian. Ilman toimivaa etäkommunikaatiovälinettä aika kului itseään tutkiskellen ja reflektoiden. Räppäilin päässäni ja koitin saada aikaan ROcky-fiiliksen varjonyrkkeilemällä yksinäni ruttopuistossa ja juosten turhia spurtteja. Deejiini Flava ei ollut tsemppaamassa, koska keikkapaikalla ei ollut levysoittimia ja tarvitsin rahaa. Ajattelin alunperin vetää kännykkäkeikan uutta taskuteknologiaani kunnioittaen, mutta muutamat luurini ämppärit elikä ämpeekolmoset eivät jostainsyystä toimineet, joten jouduin tyytymään masentavaan compactdisk-formaattiin.

Ennen keikkaa katsoin viihdyttävän laulupotpurikabareetanssiesityksen ja sen jälkeen vihreiden kansanedustajaehdokas Jukka Relander (vihreiden ehdokas Johanna Sumuvuoren lisäksi bileiden toinen järkkäri) ja Tuomas Nevanlinna vastasivat yleisön filosofisiin kysymyksiin Radiohelsingin “Tukevasti ilmassa”-ohjelman hengessä. Oli saakelin viihdyttävää! Standupfilosofoinnin jälkeen Monte Videon laulaja lauloi kitaralla säestäen omia kappaleitaan ja muutamia covereita ison maailman tyyliin, akustisesti ja suoraan sanottuna helvetin hienosti. Esitys oli vain senverran rauhallinen, että äidyin epäilemään onko yleisöstä enää huudatettavaksi.

Bileet järkännyt Johanna Sumuvuori esitteli minut Radiohelsingin Aleksi Pahkalaa lainaten “Suomen DeLaSouliksi” ja kokosin itseni jetlagiseen esiintymiskuntoon.
Pamahdin lavalle yhden lonkeron voimalla ja keikkajuomiksi valitsin laajasta ravintolavalikoimasta kossubatterin ja kaksi tuopillista vettä. Vastaanotto oli lämmin ja tiesin jauhavani lavalla kappaleiden välillä paljon ylimääräistä paskaa. Huudatin “kovimmat jäbät”-biisin aikana “naamat ja lärvit” huudatuksia ja sen jälkeen räppäsin antaumuksella. Baarin puolella ollut väki valui ekan kappaleen funkkiräpin innoittamana keikkapuolelle ja yhtäkkiä yleisö näyttikin yleisöltä. Aploodit yllättivät ja nuoren seikkailijamme lavapreesens lisääntyikin muutamalla sadalla prosentilla!  Keikan tunnelma nousi kappale kappaleelta ja välispiikit venyivät cd-sekoilujen johdosta lähes esitettävien kappaleiden pituisiksi. Nauroimme yhdessä ja jossain välissä koko Belly vihelsi yhteenääneen “Walzing Matildaa” (vai olikohan kappale “when the saints go marching in”? hmm). Keikan suht harkittu osuus päättyi “Henkselit”-kappaleeseen, jonka kertosäe huudettiin taas korttelin ylimpiin kerroksiin saakka. Yleisö halusi vielä yhden kappaleen, joten viimeinen kappale oli paperilta luettu “Erikoispäivä”. Encoren jälkeen sain erikoisen lämmittävät aploodit ja fanikseni ilmoittautui kohderyhmäni edustajien lisäksi jonkun nuoremman henkilön arviolta noin 70 vuotias mummokin! Kiitin ja kumarsin.

Keikan jälkeen juttelin bileissä olleiden tuttujen ja uusien tuttavuuksine kanssa ja huomasin jossain vaiheessa unohtaneeni juoda enempää alkoholia. Pilkun tultua lähdimme etsimään jatkopaikkaa ja erottajan ja biiffin ollessa jo kiinni päädymme pienellä porukalla lostarin eteen. Jonottaminen oli hauskaa, mutta nälkä kurni vatsaa, joten illan kruunasi bigmamasin lämmin dillinger-kiekko ja colajuoma. Tallasin himaan tuuliseen munkkisaareen ja naureskelin matkalla keikan välispiikkimeiningille. Keksin kotiin päästyäni taas paljon tekemistä ja niinpä sain unta palloon vasta 11 maissa aamupäivällä. Rytmini kääntyi normaalimpaan kolmen tunnin kuluttua nukahtamisesta Kemmurun Aksimin soittaessa ovisummeria ja muistuttaessa hienon päivän valuvan nukkumalla hukkaan. Siispä otin neuvosta vaarin.

- supadupa

Ps. Täytyy vielä kiittää Johanna Sumuvuorta ja Jukka Relanderia! Toivottavasti pääsette kumpiki eduskuntaan! Ja kiitos kingille yleisölle! Oli helvetin nastaa! Ainiin  kännykkäki on auki!